3. Hankala neuvottelu ja win-win -tulos!

Tulossa oli hankalahko tapaaminen, koska työpaikkani nouseva tähti yritti tehdä minusta B-projektinsa orjan. Minun taas piti vääntää tilanne niin, etten joudu moiseen pelleilyyn ja samalla näyttää yhteistyöhaluiselta ja –kykyiseltä. Edellisen kirjoitukseni suunnankääntömailin jälkeen valmistauduin tapaamiseen käymällä läpi kaverini antamia hienoja neuvottelutaitomatskuja. Erityisesti seuraavat teemat pistivät silmään:

- Mistä yleensä neuvotellaan? Mitkä ovat ratkaisuvaihtoehdot? Tämä taisi olla itsellenikin vähän epäselvää. Omasta mielestäni varmaan siitä, että onko yleensä mitään, mitä voidaan tehdä yhdessä. Ja jollei ole, mitäs sitten? Vastapuolen mielestä mahdollisesti siitä, että alanko projektiorjaksi vai alanko projektiorjaksi.

- Onko tapahtuma kertaluontoinen vai jatkuva? Jatkuva on, kun samassa tiimissä ollaan, joten tulevaisuutta ei kannata haaskata yhteen kompastuskiveen. Pakko siis vääntää.

- Visio tulevaisuudesta? Mitä tässä voidaan parin seuraavan vuoden aikana yhdessä tehdä? En tiedä. Omat projektini ovat isoja ja kunnianhimoisia, joten periaatteessa pärjään seuraavat pari vuotta ihan hyvin ilman uusiakin. Yhdessä voitaisiin toki varmaan tehdä hienoja projekteja, jos yhteistyö sujuu.

- Intressit: mitä tässä nyt itse kukanenkin pohjimmiltaan haluaa ja tarvitsee? Sen kun tietäs, niin paljon tietäs..

Tapaamisen alkumetreillä määrittelin pelikenttää tuumimalla ilmoitusluontoisesti, että nyt me mietitään, mitä me halutaan tehdä. Tähän asti vastapuoli oli yrittänyt kiristää minua projektiorjaksi sillä, että pomoni haluaa minun integroituvan organisaatioon. Jatkoin, että sitten kun tiedetään, mitä me halutaan, mietitään, miten se markkinoidaan pomolle. Ja se on sitten joko helpompaa tai hankalampaa, mutta onnistuu kyllä. Hepun ilme oli vilpittömän hämmästynyt.

Kysäisin, mitä hän haluaa seuraavat 2-3 vuotta tehdä. Sitten käänsin omat ajatukseni sellaiseen esitystapaan, että ne sopivat hänen haaveisiinsa. Yht'äkkiä meillä olikin ihan tyydyttävät ideat kasassa: hän tulee mukaan minun projektiini ja minä lupasin autella häntä oman aikatauluni mukaan sellaisessa kohdassa hänen projektiaan, jossa voin suht’ pienellä vaivalla auttaa aika paljonkin. Ja pomon integroitumiskriteerit lienee täytetty riittävästi tähän hätään kuin itsestään.

Olipas yllättävän helppoa. Miksi kaikki puhuu win-win -neuvotteluista, mutta kukaan ei kerro, että käytännön toteutus voi loppujen lopuksi olla näin yksinkertaista??