Työsuhde, tinkaus ja palkkavääntö

Työsuhteen voi nähdä ääripäissään pitkäaikaisena, luottamusta vaativana suhteena tai sitten markkinoilla hoidettavana tinkauksena. Kummallekin lähestymistavalle lienee paikkansa ja jokaisessa työsuhteessa on molempia elementtejä. Jotkut työnantajat (ja varmaan työntekijätkin) ikävä kyllä tinkaavat silloin, kun pitäisi rakentaa suhdetta. Pari esimerkkiä palkkakeskusteluista:

- Viittä vaille valmiina maisterina löysin mieleiseni työpaikan, mutta palkkatarjous oli liian matala. Pyysin muistaakseni noin 15-20% enemmän. Työnantaja (A) vastasi, että se oli mahdotonta. Minulla oli kuitenkin toinenkin hakuprosessi meneillään yritys B:hen, joka tarjosikin mielenkiintoista paikkaa ja palkkatarjouskin oli suoraan hiukan enemmän kuin olin pyytänyt A:ta. Vastasin siis B:lle, että otan tehtävän mielelläni. Kun ilmoitin tapahtuneesta firmalle A, se tarjosi saman tien selvästi enemmän kuin B oli tarjonnut. Muistaakseni olin vilpittömän närkästynyt firman A härskiydestä, enkä edes harkinnut meneväni sinne. 

- Pyysin eräässä palvelualan yrityksessä palkankorotusta, mutta sain vain lämmintä kättä. Päätin lähteä muualle. Kun olin saanut työtarjouksen kilpailijalta, oma työnantajani teki vastatarjouksen. Koska työsuhteessa oli kaikki muu kunnossa, asiaa harkittuani hyväksyin sen ja jäin vanhaan paikkaan. 

Työnantaja tuli siis kummassakin neuvottelussa vastaan vasta, kun tajusi, että minulla olikin vaihtoehtoja. Vaihtoehtojaan voi myös liioitella ja niitä voi jopa bluffata. Klassinen konsti on ”unohtaa” oma CV firman kopiokoneeseen. En tosin tiedä, toimiiko tämä enää, kun hakemukset tehdään sähköisinä. Liioittelussa ja bluffaamisessa on kuitenkin suuret riskit: mitä, jos vastapuoli katsoo kortit? Paras neuvottelutilanne on siis silloin, kun itsellä on oikeasti vaihtoehtoja.

En osaa sanoa, paljonko närkästyksen kannattaa antaa vaikuttaa tällaisiin asioihin, mutta joka tapauksessa tuossa muinaisessa tapauksessa firma A teki selväksi, että se ei ollut rakentamassa luottamuksellista suhdetta. Sellainen työpaikka sopinee parhaiten ihmiselle, joka pystyy ja haluaa suhtautua asiaan itsekin jatkuvana neuvottelupelinä. Itse en millään jaksaisi.