Mentorointioppia ikä kaikki

Eräässä amerikkalaisessa tutkimuksessa havaittiin, että kaikilla urallaan pitkälle päässeillä naisilla oli ollut hyvin menestynyt miespuolinen mentori uransa alkuvaiheessa. En tiedä, onko tässä nyt jalkovälillä niin väliä, mutta mentori voi kyllä olla arvokas apu työelämässä. Virallisten julistusten mukaan mentori jakaa osaamistaan, kokemuksiaan ja näkemyksiään. Häneltä voi saada kannustusta ja ohjausta ja voipa hän tarjota käyttöön verkostojaan ja kontaktejaankin.

 

Minulla ei ole koskaan ollut varsinaista, nimettyä mentoria, mutta epävirallisesta mentoroinnista on kyllä ollut suuresti apua. Sitä olen saanut erityisesti kahdelta loistotyypiltä. Heistä toinen on kaverini, jolla on pidempi kokemus suuryritysten rattaista. Ei liene sattumaa, että hän on osannut neuvoa erityisesti, miten ratkoa tilanteita hankalien tyyppien kanssa. Siitähän olikin jo muuta juttua. Hän myös totesi kertaalleen:

        - Jotkut tyypit on vaan sellaisia, että kun suu aukeaa, sontaa alkaa virrata. Se on tosi kypsää.

Tämä oli oikeastaan aika lohdullinen lausunto senkertaiseen tilanteeseeni. Ongelmani ei ollutkaan ainutkertainen enkä voinut sen ihmisen hankaluudelle mitään, joten ei myöskään tarvinnut tehdä mitään.

Toinen on erittäin kokenut vanhempi kollega. Törmäsin häneen sattumalta eräässä kokouksessa ja tajusin, että tässäpä tyyppi, jolta voisin oppia paljon. Kinusin itseni yhteistyöprojektiin hänen kanssaan. Tarkalleen ottaen kinusin niin monta kertaa, että lopulta pääsin. Projektista seurasi toinen ja niiden myötä olemme jutelleet kahvi- ja lounastauoilla ummet ja lammet. Tämä mentori on neuvonut minua paitsi itse työhön liittyvässä osaamisessa, myös mm. viestinnässä ja erinäisissä sidosryhmätaidoissa. Hän on myös tutustuttanut minut moneen alamme senioriin ja kerran hän välitti minulle nappiin sopivan työpaikkailmoituksen – ja sainkin sen homman. Näiden kahden lisäksi olen saanut satunnaista mentorointia monelta hyvältä tyypiltä; usein juuri yhteisprojektien kahvikuppien ja lounaiden äärellä.

Mentori oppii myös itse: siinä kun selittää itsestäänselvyyksiä, voi äkkiä huomata, etteivät ne niin itsestään selviä olekaan. Aktorin (eli mentoroinnin oppilaan tai nuoremman ystävän) kysymykset voivat saada pöllyttämään luutuneita luuloja ja uskomuksia ja keksimään uusia oivalluksia omaan työhön. Auttamisen ja jakamisen iloa on toki myös tarjolla. Ja kyllähän se aika monen egoa hivelee, kun saa olla vanhempi ja viisaampi.

Miten mentorointiin sitten käytännössä ryhdytään? Sopiva mentori on joku, jolla on jotain osaamista ja aikaa ja halua jakaa sitä. Sopiva aktori on se, joka haluaa oppia. Monet oppilaitoset parittavat mielellään alumnejaan ja valmistumisvaiheessa olevia opiskeijoitaan mentorointia varten. Se on kätevä tapa, sillä siinä saa usein myös opastusta mm. tapaamisten määrään ja teemoiksi. Joillain yrityksillä on sisäisiä mentorointiohjelmia. Jos sellaista ei ole, voi yrittää vinkata HR-osastolle; tuurilla innostuvat. Jos on jo työelämässä ja haluaa mentorin, sen kun tähystee sopivia kokeneempia ihmisiä, joilla on osaamista, jota itse haluaisi ja kysyy heitä. Suostuivat tai eivät; useimmat ihmiset ovat joka tapauksessa imarreltuja moisesta huomiosta. Kun selittää, että mentoiroinnin voi hoitaa hyvin esimerkiksi 5 – 8 lounastapaamisella, eiköhän muutamalla yrityksellä tärppääkin. Mentorointia voi jatkaa pidempään, jos molemmat kokevat sen antoisaksi. Jos eivät, se lopahtaa aika vaivatta itsestään ja sitten voi lopettaa leikin tai halutessaan hankkiutua uudelle kierrokselle uuden parin kanssa. 

Molemmissa rooleissa on kivaa ja mentorointihan on myös loistava tekosyy juoda pullakahveja!