Raportit, nuo toimistorottien viholliset. Pystyvät kiusaamaan ihmistä varmaan kymmenillä eri tavoilla, joista yksi kieroimmista on blankkokammo eli tyhjän paperin pelko. Tekstinkäsittelyohjelman tyhjähköllä ruudulla on otsikonrääpäle ja loppusivun valkoisuus pilkkaa onnetonta, joka oikeastaan tietää ne asiat (tai sitten ei) ja teksti ei vaan tuserru näppiksestä.
Kärvistelin tätä vuosikaudet, kunnes nyt vihdoin opin, miten temppu tehdään: kirjoittamalla avainlauseet ensin. Siis jopa koko tekstin kaikki avainlauseet valmiiksi etukäteen. Peukalosääntö on, että tekstin perusyksikkö on kappale eli ehkä noin 5-8 riviä tavaraa. Jokaisessa kappaleessa on yksi ajatus tai asia. Ja jokaisessa kappaleen tärkeimmän asian voi tiivistää sen kappaleen avainlauseeseen. Muut siinä kappaleessa olevat lauseet saavat luvan perustella tai kuvailla sitä avainlausetta, tai ehkä kertoa, mitä siitä seuraa. Yritin löytää pikaisesti jotain nettimatskua avainlauseesta. Löysin tämän:
- "Se on lause, jossa eniten tietoa otsikosta"
Kuinka ollakaan, se löytyi Erilaisten Oppijoiden Liiton sivuilta... (Englanniksi näkyi löytyvän yhtä sun toista, kun laitoin hakusanoiksi key claim paragraph. Myös 'topic sentence' voi olla hyvä hakutermi. Totta puhuen en tiedä, mitä eroa näillä on.)
Vitsi on siis siinä, että kun on listannut - ainakin miten kuten - kaikki avainlauseet valmiiksi, kirjoittamista voi hallita paljon paremmin. Blankkokammo helpottaa ainakin vähän, koska ehkä noin kuudesosa tekstistä onkin jo kasassa ja lopuillekin on ainakin alustava suunnitelma. Jos raportti on pidempi, avainlauseet voi listata kahden sarakkeen
taulukkoon, jossa vasempaan sarakkeeseen tulee avainlauseet ja oikeaan
muistiinpanot. Ennen kaikkea tehtävä on palasteltu ja se tuntuu hallittavammalta. Lista auttaa myös näkemään tarkalleen, mitä tietää tai osaa ja mitä ei. Vaikeat kohdat voikin sitten mahdollisesti/toivottavasti delegoida jollekulle muulle.
Kun avainlauseet on kasassa, voi kirjoittaa kappaleita niiden ympärille siinä järjestyksessä ja sellaisina kokonaisuuksina, kun ehtii, tahtoo tai uskaltaa - jopa yhden kerrallaan. Joskus voi olla kätevintä kirjoittaa yksi asiakokonaisuus kerrallaan.
Tämä konsti toimii myös, jos ongelmana on liika kiire. Siis jos tietää, mitä raporttiin laittaisi, motivaatio on kunnossa ja tyhjä paperi ei pelota, mutta muilta kiireiltään ei (muka) koskaan ehdi. Voi kirjoittaa vaikka vain yhdenkin kappaleen kerrallaan silloin, kun kokous peruuntuu tai vartissa, joka jäi, kun joku tilaisuus loppui vähän aikaisemmin. Kun raportti on palasteltu ja sen selkäranka on tiedossa, vartissa ehtii kirjoittaa edes jonkun pätkän, kun siitä ei mene ensimmäiset kymmenen minuuttia miettiessä, että mistä olikaan kyse.
No comments:
Post a Comment