Raha ei pure

Hupsista; tulipas väliä tähän bloggaamiseen. Ensin oli pakkaus- ja reissauskiireitä ja sitten sinä ainoana päivänä, kun olisin joutanut tätä hommaa hoitamaan, bloggeri ei suostunut toimimaan. Täällä sitä ollaan taas! Ja nythän voin yrittää uudelleen blogata aina suurin piirtein keskiviikkoisin. 

Törmäsin taannoin yksikköön, jossa ei puhuttu rahasta ilman, että esimiehen esimies oli paikalla. Siis ihan oikeassa työpaikassa, jossa fiksut aikuiset ihmiset tekevät ihan oikeita asioita. Työntekijät jotenkin kokivat, että eivät ymmärtäneet rahasta, koska eivät mielestään olleet opiskelleet kaupallisia tai muita rahan käsittelyyn valmistavia aineita yliopistossa. Aika vaikea kuvitella, etteivät ymmärtäisi ottaen huomioon, että kyse oli suhteellisen pienistä summista ja pääasiassa suhteellisen suoraviivaisten projektien tuloista ja menoista; ei mistään hienoista vero-, rahoitus ja muista kikkailuista. Epäilen, että samat ihmiset kykenevät kuitenkin samantasoiseen raha-asioiden hoitamiseen yksityiselämässään; siis sovittamaan henkilökohtaiset tulonsa menoihinsa, ottamaan asuntolainoja ja pitämään luottokorttinsa siinä kunnossa, ettei pankki ota sitä pois.

Törmäyksestä tulivat mieleen muinaiset matematiikan oppilaani, joita preppasin ylioppilaskirjoituksiin; useimpia siksi, etteivät reputtaisi. Yhdelläkään ei ollut ongelmana, että järki ei olisi riittänyt sen tason matematiikkaan. Kaikilla oli kuvitelma, etteivät osaa. Lisäksi heiltä puuttui ymmärrys siitä, että pärjäämiseen tarvitaan laskurutiinia, jotta asiat menevät selkäytimeen. Näiden lisäksi heiltä saattoi puuttua sieltä täältä palasia helpoista perusasioista. Väänsimme hiukan rautalankaa perusasioista ja lopun rahan edestä jumppasimme itsetuntoa ja työskentelytapoja. Kaikki saavuttivat tavoitteensa ja osa ylitti ne.

Tavallisissa raha-asioissa - myös työpaikoilla - tarvitaan vähemmän matematiikkaa kuin lukion läpipääsyyn ja nelilaskin riittää. Ja niissä kohdissa, kun noilla eväillä ei pärjää, voi pyytää talousihmistä laskemaan numerot kohdalleen. Sekään ei ole syy vältellä raha-asioita.

Työpaikalla voi saada yllättävän paljon aikaan tarjoutumalla hoitamaan budjettien ym. raha-asioiden valmistelua aina tilaisuuden tullen. Tilaisuuksia tulee arvatenkin sitä enemmän ja helpommin, mitä useampi työkaveri valitsee asiaan strutsistrategian. Muualla voi joutua vähän pinnistelemään. Alussa valmistelua voi toki joutua harjoittelemaan, mutta siinäpä oppii. Edelleenkin voi pyytää talousihmiseltä apua ja kyllä asioista päättävät sitten sanovat, mitä korjauksia haluavat. Etenkin ensimmäisille kerroilla kannattaa kysyä molemmilta tahoilta kommentteja ennen kokousta, jossa laskelmista keskustellaan. Raha-asioissa on usein monta vaihtoehtoa ja makuasiaa, joten jos iso pomo pistää kaiken uusiksi, se ei välttämättä tarkoita, että ensimmäinen vaihtoehto olisi ollut varsinaisesti väärin. Jos jollain muulla kuin itsellä on valta ja vastuu rahoista, kannattaa ottaa selvää, mitä hän haluaa, niin osaa ottaa sen huomioon. Itse kokouksessa iso pomo voikin sitten nyökyttellä ja lyödä nuijan pöytään, koska tietää jo etukäteen, että homma on kunnossa.

Kun minun piti tehdä eräässä työpaikassa ensimmäisen kerran projektibudjetti, kysyin talousvastuussa olevalta esimieheltäni budjetointipohjaa. Sellaista ei kuulemma ollut, mutta hän lähetti minulle tarvitut ohjeet ja kertoimet. Laskin budjetin. Esimieheni katseli sitä otsa kurtussa ja kaivoi sitten jonkun toisen projektin budjetin ja käski laskea "tällä tavalla". Tyhjensin saamastani budjetointipohjasta toisen projektin luvut ja siirsin omasta riveittäin tehdystä laskelmastani numerot sen sarakkeisiin tismalleen samoina. Pomoni hihkaisu riemuissaan:

- No nyt sä oot päässy tosi nopeasti oppimiskäyrälle!

Tuumailin, että "Nythän se on sit valmis!" Sen jälkeen sain valmistella budjetit itse: pomo tiesi, että osasin tehdä ne niin kuin hän halusi.

 

Raha-asioita valmistelemalla voi myös saada yllättävän paljon nostetta uralleen. Mitä paremmin sen tekee, sitä enemmän säästää asiasta vastaavan esimiehen aikaa ja sitä tyytyväisempi hän on. Sitten, kun osaa homman ja tekee sen vielä rahoista vastaavalle ihmiselle mieleisellä tavalla, alkaa saada todennäköisesti aika vapaat kädet ainakin valmisteluvaiheessa. Tätä tietä voi päästä lopulta jopa tilanteeseen, jossa rahakirstun vartija vain nyökyttelee ja joojottelee kokouksessa. Kun tätä on jonkun aikaa tehnyt, voikin käydä niin, että on raha-asioissa isosta pomosta seuraava; jollei virallisesti niin todellisesti. Se tarkoittaa tavalla tai toisella mahdollisuuksia ja valtaa tehdä asioita jatkossa. Valmisteluvaltakin on tärkeä osa valtaa.

Jos oikein tuuri käy, jonain päivänä, kun jossain päin organisaatiota tarvitaan hyvää tyyppiä johonkin pestiin, suurpäällikkö muistaa, että olihan meillä tosiaan se fiksu tyyppi, joka tajuaa rahoistakin. Muilla on heikommat saumat, jos he käyttävät edelleen strutsistrategiaa raha-asioissa.