Ahtaalla? Osa I: Työtehtävä/rooli

Lihaa syövä heteromies on kuulemma ahtaalla. Toimistokääkkäpä on ahtaalla myös! Ja monella tapaa vielä.

Nyt ollaan ahtaalla sen suhteen, että työnantaja on kyllä hoksannut, että oma työtehtävä on sen verran tärkeä, että siihen kannattaa joku palkata, mutta lopun rahan edestä hommaa pidetäänkin jopa häiriönä. Tuttua juttua varmaan ainakin monille IT:n ja sisäisen tarkastuksen ihmisille. Eräskin tuttavani marssi reippaasti uudelle työpaikalle, sovitteli itsensä työtuoliinsa ja opiskeli suunnistusreitit kahvihuoneeseen ja vessaan ja totesi, että olisi valmis hommiin, kunhan vaan tietokonekin tulisi. (Välihuomautuksena, että en voi ymmärtää näitä organisaatioita, joissa ihminen palkataan töihin, mutta hänelle ei saada hommattua läppäriä ja kännykkää - siis kuukausipalkkaan ja työn tuottavuuteen nähden varsin edullisia työvälineitä - päiviin tai viikkoihin. Lyijykynälläkö ne sähköpostit pitäisi kirjoittaa??)

Sitten tuttavalleni kävikin ilmi koko tarina: emoyhtiö oli määrännyt, että hänen tehtävänsä pitää tehdä ja nakittanut sen hänen pomonsa pomolle, joka oli kovin kiireinen. Hän oli nakittanut sen pomolle, joka oli myös kiireinen. Niinpä he yhdessä palkkasivat tuttavani olemaan kiireinen pelkästään tämän asian kanssa, mikä oli sinänsä kovin mukavaa, koska tehtävä oli mielenkiintoinen ja mieleinen. Tuttavani olo kävi kuitenkin ahtaaksi, kun selvisi, että kukaan muu kyseisessä yhtiössä ei pitänyt hänen hommaansa erityisen tärkeänä ja osa juuri kyseistä tukea tarvitsevasta poppoosta taisi pitää sitä jopa hiukan tunkeiluna tontilleen. Auts.

Miten siis tehdä itselleen tilaa? Tästä linkistä voi lukea, miten KoneCranesin tietohallintojohtaja Antti Koskelin teki reippahasti tilaa firman koko IT-toiminnolle. Hän nimittäin ymmärsi, että tilaa ei saa siksi, että sitä haluaisi tai että juuri millään olisi itseisarvoa. Jopa myynti ja tuotanto voivat olla vähän ahtaalla. Varsinkaan tukitoiminnoilla ei itseisarvoa ole. Niinpä tämä IT-johtaja otti ja läksi vaivojaan säästelemättä juttelemaan niiden kanssa, joiden työhön hänen porukkansa hommat vaikuttivat ja jotka hänen poppoonsa tuloksia tarvitsivat. Selkokielellä: tämä heppu siis kävi ympäriinsä juomassa kahvia (vai teetä? vai oliko kuivin suin?) ympäri firmaa ja kuuntelemassa uusien kollegoiden murheita ja sai siitä valtakunnallisen palkinnon!

Parasta tässä on, että saman voi toistaa myös aika monessa asiantuntijatehtävässä - kahvinjuontiin ei tarvita pomon titteliä eikä viskaalien lupalappuja. Suurimmassa osassa asiantuntijatehtäviä tärkeitä sidosryhmäihmisiä on kourallinen, joten kahvinjuontiin ei myöskään mene koko elämä. Ts. jos varaa puolesta tunnnista tuntiin jokaisen kanssa ja tapaa 1-2 ihmistä päivässä, tekee merkittävän määrän verkosto- ja kumppanuustyötä kahdessa kalenteriviikossa; ja kiireisemmässäkin organisaatiossa reilussa kuukaudessa ehtii tavata kaikki keskeisimmät henkilöt. (Ja jos juurikin haluaa juoda mahdollisimman monet kahvit työajalla, kääntää vaan viimeisenkin kiven ja korostaa, miten tärkeää on keskustella kaikkien sidosryhmien kanssa.)

Jutun juuri on, että aidosti kuuntelee niitä kaikkia, niiden tarpeita, huolia ja toiveita. Ja keskustelee niiden kanssa siitä, mitä voi tehdä. Sitä kautta 1) ymmärtää itse paremmin, mitä ja miten kannattaa omat hommat tehdä 2) voi kertoa, mitä aikoo ja  mitä ei voi tehdä ja miksi ja 3) rakentaa luottamusta ja tutustua ihmisiin tulevia projekteja varten. Business on businesta, mutta ihmisethän sitä tekee.